sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Lueskelin eri blogeja ja löysin Periferialifen haasteen ja ajattelin yhtyä haasteeseen ihan ulkopuolelta haastettujen.
Olin viime kesänä heinäkuun loppupuolella menossa kohti Oulua ja Iisalmen kohdalla näin heinäseipäitä pellolla. Ne tuntuvat olevan jo niinsanottua katoavaa kansanperinnettä, joten pitihän ne vangita kameralle.
Mieleen tulivat kesäpäivät lapsuudesta, jolloin juostiin heinäpellolle avojaloin heinän sänget jalkapohjia pistellen. Heinämiehille piti viedä evästä ja kahvia, joka muistaakseni oli lasipullossa ja villasukan sisällä, että se pysyi lämpimänä.
Heinäkuoman päällä ja sen jälkeen heinäladossa oli lapsille tehtävää, kun heinät piti polkea tiiviimmäksi. Se oli mukavaa puuhaa.

Tässä vielä sunnuntai-illan kunniaksi...


Koska tänä viikonloppuna ei menty mökille, leivoin litran taikinan kotipullaa ja paninpa taikinaan osaksi voita ja sehän teki "eetvarttia" ! NAM!
Poikakin sai matkaevääksi muutaman lämpimän pullan.

6 kommenttia:

  1. Heinäseipäät herättävät vain lämpimiä tunteita ja kun niitä enää sattumalta näkee se on aina yhtä ilahduttavaa:) Kuvassasi vielä kauniit mesiangervopientareet, tunnen melkein kuivuvan heinän ja mesiangervon tuoksun...

    Jonkun heinäseiväskuvan äärellä oli niitäkin, joille nämä tietävät lähinnä hikeä ja kyyneliä, mutta itselleni on lapsuudesta jäänyt heinänteosta mukavat muistot. Mummolan heinätalkoisiin kerääntyi suuri sukulaisjoukko ja voi sitä iloa ja riemua, minkä vilkkaana lapsena siitä sain.

    VastaaPoista
  2. Ja justiinsa sinut haastoin =O
    Kone takkuili tai sitten pää, sillä tekstit ei meinanneet asettua millään vieläkään kohdilleen...

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, heinäseiväs!
    Heinäpelloilta on kivat muistot. Monta kahvikeikkaa olen tehnyt ja kokenut hyvin tärkeäksi, että sain olla hyödyllinen.
    Heinäpellolla opettelin ajamaan traktoria (pikku-Valmet). Isän avustuksella ensin ja sit vähän itsekin, kun kerta osasin - tai siis luulin ja miesten huudoista pelästyneenä unohdin tietty kaikki ohjeet. En löytänyt jarrua, enkä muistanut ohjata, joten ojaanhan se meni nokalleen. Jos olisin älynnyt ohjata, olisi ehkä pysynyt pellolla tai sitten olisi kaatunut kylki edellä ojaan.

    VastaaPoista
  4. Ihana on muistella kesää. Jospa ensi kesänä saamme nauttia lämmöstä kaiken tämän kylmän kauden vastapainoksi ja kukapa tietää vaikka heinäpellolle pääsisi jälleen kirmaamaan.

    VastaaPoista
  5. Heinäntuoksua ja pullan tuoksua....eetvarttia todellakin!
    Upea latokuvakin yllä ja kivaa, kun tulit sivuilleni, parkkeerasin tänne myös itseni : )

    VastaaPoista
  6. Kiva saada uusia tuttavuuksia. Tervetuloa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...