lauantai 20. marraskuuta 2010

Nuku hyvin isä


Eilen kävin saattamassa isäni haudan lepoon. Päivä oli aika rankka monen tunnin matkustelun ja surujuhlan vuoksi, mutta samalla se oli myös jollain tavoin hyvä päivä. Isä sairasti Alzheimerin tautia ja viimeisen vuoden ajan fyysiset kivut ja vaivat söivät miehen, joten hän pääsi ansaittuun lepoon. Elokuussa täytti 86 vuotta. 
Muistopuheessa isän sanottiin sanoneen, että pane silmät kiinni ennenkuin painat pään tyynyyn. Sillä tavalla kuulemma uni tuli hyvin. Hänellä ei yleensä ollut vaikeuksia saada unen päästä kiinni- aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös ja kävelemään. Saattoipa joku saada useinkin aikaisen kyläilijän..eihän kyläilystä erikseen tarvinnut ilmoitella.
Juhlassa tapasi myös sukulaisia,serkkuja, joita ei ollut nähnyt vuosikymmeniin. Näki, miten lapset muistuttavat yhä enemmän vanhempiaan ulkonäöllisesti vanhetessaan.


Lohdullista oli myös tietää, että elämä jatkuu uusissa sukupolvissa. Isä kuoli aamulla klo 7 ja seuraavana aamuna klo 6 syntyi veljeni tytölle pieni tyttö. Kirkossa toisen veljen tytön ½ vuotias pieni poika jokelteli tyytyväisenä aikuisten murehtiessa. Se tuntui ja kuulosti hyvälle.

Allaolevassa kuvassa isä (oik.) on saattamassa veljeään, joka kaatui sodassa eikä löydetty koskaan. Isänisä oli aikanaan jäänyt yksinhuoltajaksi minun isäni ollessa ihan pieni. En tiedä miten siihen aikaan elämä on sujunut ja järjestynyt 4 pienen lapsen kanssa.


 Kotimatkalla omat lapset kertoivat tarinoitaan papasta. Hevoset olivat tärkeitä, kuten näköjään jo nuoresta pojasta. Pappa oli neuvonut kuinka kavioita puhdistettiin ja hevosta harjattiin ym. Tytär kertoi, kuinka he serkkutyttöjen kanssa olivat kerran panneet lampaan, joita jonain vuonna isällä oli pari kasvatettavana, narun päähän ja taluttaneet sen kuin koiran kioskille. Ostaneet karkkia ja kävelleet takaisin kotiin. Papalle eikä kenellekään muullekaan tietenkään kerrottu mitään..
 
Isä toimi seppänä ja maanviljelijänä 60-luvulle asti ja sen jälkeen teki vesijohtourakoita ja koneet olivat myös tärkeitä. Moottoripyörällä huristeli vielä aika iäkkäänä ja viimeiseksi oli mopoauto.
Tässä kuvassa isä tekee traktoriremonttia ja kaksi vanhempaa veljeäni seuraamassa tilannetta.


Isä oli aikanaan puolustamassa Suomea ja antamassa osansa tälle vapaudelle mikä meillä nyt on, jota meidän kaikkien pitäisi osata arvostaa, vaikka sota onkin niin kaukainen asia .
Isä on kuvassa vasemmalla.


Olkoon tämä jonkinlaisena muistokirjoituksena isälle. Isän muistoa kunnioittaen.

6 kommenttia:

  1. Olen pahoillani surustasi ja annan ison virtuaalivoimahalin:)
    Henrietta

    VastaaPoista
  2. Voimia ja jaksamista! Hieno muistokirjoitus isästäsi.

    VastaaPoista
  3. Osanottoni.
    Sinulla on hienoja muistoja isästäsi, kyynelten jälkeen säilyvät vielä kauniit muistot.

    VastaaPoista
  4. Kiitos teille kaikille osanotosta. Elämä jatkuu ja muistot jäävät.

    VastaaPoista
  5. Voisiko muistokirjoitus enää olla kauniimpi! Siinä oli surun lisäksi elämää ja perspektiiviä. lämmin osanotto.

    VastaaPoista
  6. Osanottoni suuressa surussasi. Elämä on matka.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...