maanantai 22. helmikuuta 2010

Kaikkeen sitä naisihminen joutuukin..lauantaina käytiin vuokraamassa iso pakettiauto ja koko sunnuntai meni tavaroita kannellessa, kun piti rahdata erinäistä tavaraa n. 130 kilometrin päähän.
Kello näytti jo kymmentä ennenkuin päästiin paluumatkalle. Pakkanen paukkui ja tuuli tuiversi ja pöllyytti lunta, varsinkin kun rekkoja tuli vastaan.Oikein vatsanpohjasta pyöräytti, kun näkyvyys meni välillä nollaan.
Kun oltiin ajettu kotimatkaa n. 50 kilsaa, alkoi kuskin suusta kuulua sellaisia sanoja, joita ei voi tässä blogissa julkaista. Eräs äärettömän tärkeä tavara oli unohtunut kyydistä ja eikun auton nokka takaisin kohti lähtöpistettä. Tavara kyytiin ja taas menoksi..

Kello raksutti ja kuski alkoi jo väsähtää, joten oli pakko ehdottaa, että voisin ajaa.
Koskaanhan en ole pakettiautoa ajanut ja ajokortissakaan ei ollut kaikkia tarvittavia kirjaimia , mutta katsoin parhaammaksi ottaa vaikka sakot kuin että oltaisiin ajettu metsähallituksen puolelle kuskin nukahtamisen takia.

Loppumatka sujui hyvin ja perille päästiin turvallisesti, mutta kello oli lähempänä neljää ennenkuin päästiin nukkumaan. Minulla onneksi oli kymmeneen meno töihin, mutta miehellä jäi unet kolmeen tuntiin.....ei taida kovin paljon seurustella minun kanssa tänä iltana

Lähtöä odotellessa kuvailin pieniä yksityiskohtia ..mielenkiintoista..

1 kommentti:

  1. Huh huh! Onneksi ei käynyt kuinkaan, kun sinulla oli tilannetaju kohdillaan..

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...